K. Kunto-Kakun Kiituri on kuollut

 Lähimmät ihmiset kertoo hevosesta. 

Ohjastaja–valmentaja Jani:
“Se oli kyllä erikoinen hevonen. Luonteeltaan vähän arka ja herkkä, mutta kun sen sai rauhassa omille urilleen, niin se teki kyllä työnsä rehellisesti. Ravivarmuus oli sille iso vahvuus – liike oli hyvä ja askel pysyi puhtaana kovassakin vauhdissa. Selkä vaivasi sitä välillä ja sen kanssa jouduttiin olemaan tarkkoja treenin ja starttien suhteen. Silti jaloistaan se oli ihmeellisen terve hevonen, mikä on ravihevosella iso plussa. Kun kaikki oli kohdallaan, se oli sekä nopea että kestävä, ja pystyi tekemään pitkänkin kirin. Harmi, että lopulta jouduttiin tekemään raskas päätös ja lopettamaan se, mutta monelle se ehti jättää hyvät muistot.”

Ohjastaja Kari:
“Minulle jäi siitä mieleen erityisesti sen ravi. Se oli todella hyvä ravinen hevonen, ja kun se pääsi omaan rytmiinsä, niin sitä oli helppo ajaa. Luonteeltaan se oli kuitenkin vähän arka ja vaati rauhallisen käsittelyn. Selkävaivat rajoittivat välillä tekemistä, mutta jaloistaan se oli kyllä poikkeuksellisen terve. Moni hevonen hajoaa jaloista, mutta tällä ne kestivät hyvin. Startissa se oli nopea ja jaksoi mennä loppuun asti, mikä teki siitä kilpailukykyisen. Surullista, että sen ura päättyi lopettamiseen, mutta se ehti näyttää kyllä paljon hyviä puolia.”

Hoitaja–ohjastaja Päivi:
“Arjessa se oli herkkä ja vähän varovainen hevonen, mutta samalla tosi kiltti. Sen kanssa piti toimia rauhallisesti, niin kaikki sujui hyvin. Selkä oli se heikko kohta ja sitä hoidettiin paljon, mutta jaloistaan se pysyi koko ajan yllättävänkin terveenä. Se liikkui todella kauniisti ja ravasi luonnostaan hyvin. Kilpailuissa se oli nopea lähtemään ja jaksoi tehdä pitkän suorituksen, mikä teki siitä mukavan hevosen hoitaa ja seurata. Vaikka loppu oli raskas ja hevonen jouduttiin lopettamaan, niin se oli monelle meille tärkeä hevonen ja jätti paljon hyviä muistoja.”

K. Midnight Hammer on kuollut

 Hevosen lähimmät ihmiset kertoo tammasta. 

Ohjastaja–valmentaja Jani

“Karolus oli meille monella tavalla erityinen hevonen. Se oli arka ja aika omapäinenkin, eikä sen kanssa koskaan voinut mennä väkisin. Jos yritti liikaa pakottaa, se kyllä kertoi heti mitä mieltä oli. Mutta kun sen sai luottamaan, niin se antoi kaiken mitä pystyi.

Hevonen ei ollut mikään räjähtävän nopea lähtijä, mutta sillä oli todella hyvä ravi ja ennen kaikkea kestävyys. Monessa startissa se jaksoi tehdä pitkän tasaisen suorituksen. Sellaista sitkeyttä näkee harvemmin.

Selkävaivat kulkivat valitettavasti koko uran mukana. Niiden kanssa opittiin elämään ja hevosta hoidettiin todella tarkasti. Välillä tuli hyviä jaksoja ja välillä piti ottaa askel taaksepäin. Lopulta vaivat kuitenkin pahenivat siihen pisteeseen, että hevosen hyvinvointi meni kaiken muun edelle ja jouduimme tekemään raskaan päätöksen lopettamisesta.

Onneksi Midnight Hammer ehti jättää kaksi varsaa. Se tuntuu tärkeältä – että jotain siitä jää elämään. Toivottavasti ne perivät edes osan siitä sitkeydestä ja ravivarmuudesta.”

“Midnight Hammer oli sellainen hevonen, jonka kanssa piti olla kärsivällinen. Se ei ollut mikään helppo persoona – vähän arka ja aika vahvatahtoinen. Mutta samalla siinä oli jotain, mikä sai aina uskomaan siihen.

Kun kaikki loksahti kohdalleen, se pystyi tekemään todella rehellisen juoksun. Se ei ollut nopea sprinteri, vaan enemmänkin sellainen jyrä – tasainen ja kestävä. Kun se pääsi rytmiinsä, ravi oli hienoa katsottavaa.

Selkäongelmat rajoittivat sen uraa paljon. Moni startti jäi ajamatta ja treeneissä piti mennä hevosen ehdoilla. Silti se ehti tehdä hienoja suorituksia ja voittaa muutaman tärkeänkin lähdön.

Tällaiset hevoset jäävät mieleen. Ei ehkä pelkästään tulosten vuoksi, vaan sen tarinan takia mikä niiden ympärille syntyy.”

Ohjastaja–hoitaja Tapio

“Minulle Midnight Hammer oli ennen kaikkea hoidokki. Se oli herkkä hevonen ja aika arka uusissa tilanteissa. Sen kanssa piti tehdä kaikki rauhassa – jos kiirehti, homma ei toiminut.

Tallissa se oli kuitenkin omalla tavallaan persoona. Kun sen luottamuksen voitti, se oli todella kiltti ja yhteistyöhaluinen. Selkävaivojen takia sen kanssa tehtiin paljon hoitotyötä: venytyksiä, hierontaa ja tarkkaa seurantaa, että se pysyy mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Lopettamispäätös oli raskas. Kun hevosen kanssa on viettänyt niin paljon aikaa, siitä tulee osa arkea. Mutta tiedettiin, että se oli hevoselle oikea ratkaisu.

Se lohduttaa, että Midnight Hammer ehti jättää kaksi varsaa. Toivottavasti niissä näkyy jotain sen luonteesta ja sitkeydestä. Se oli hevonen, jota ei ihan heti unohda.” 🐎

K. Toimelias Säihke siirtyy siitokseen

 Hevosen lähimmät ihmiset kertoo hevosesta. 

Ohjastaja–valmentaja Jani:
“Toimelias Säihke on aina ollut vähän omanlaisensa persoona. Se oli nuorena todella arka ja reagoi herkästi kaikkeen uuteen. Samalla siinä oli sellaista omapäisyyttä ja temperamenttia, että sen kanssa piti oppia toimimaan hevosen ehdoilla. Ravin kanssa saatiin tehdä paljon töitä – se ei ollut koskaan mikään luonnostaan helppo ravuri. Mutta kun kaikki loksahti kohdalleen, sen nopeus ja kestävyys tulivat todella esiin. Se pystyi tekemään pitkänkin kirin ja jatkamaan vielä maaliin asti vahvasti. Sellaisia hevosia ei tule vastaan joka päivä.”

Ohjastaja Emilia:
“Minulle Toimelias Säihke oli tosi mielenkiintoinen ajettava. Se oli herkkä ja vähän arka, mutta samalla todella temperamenttinen. Joskus tuntui, että se päätti itse miten mennään. Ravin kanssa piti olla tarkkana ja antaa sille mahdollisimman tasainen ajo, ettei rytmi hajonnut. Mutta kun se pysyi ravilla, se oli todella nopea ja sitkeä hevonen. Parhaimmillaan se jaksoi tehdä kovaa työtä koko matkan ja taistella loppuun asti.”

Hoitaja–ohjastaja Nina:
“Tallissa Toimelias Säihke oli sellainen persoona, johon piti rakentaa luottamus. Se oli arka ja vähän omapäinen, eikä heti hyväksynyt uusia ihmisiä. Kun sen kanssa oppi olemaan rauhallinen ja johdonmukainen, siitä tuli kuitenkin todella hieno hevonen käsitellä. Se oli temperamenttinen ja joskus hankala raviltaan, mutta samalla siinä oli valtavasti kapasiteettia. Se oli nopea ja kestävä, ja kun kaikki meni oikein, oli hienoa nähdä miten se antoi radalla kaikkensa.”

K. Dark Verdict on kuollut

 Tapaturman seurauksena hevonen Dark Verdict jouduttiin lopettamaan. Hevonen muistetaan tallipiirissä persoonallisena ja omapäisenä tapauksena, joka kuitenkin liikkui ravilla poikkeuksellisen hyvin. Pyysimme muutaman kommentin sen taustajoukoilta.

Ohjastaja ja valmentaja Jani

"Dark Verdict oli kyllä sellainen persoona, ettei ihan joka päivä tule vastaan. Se oli omapäinen ja teki asiat usein vähän omalla tavallaan. Sanotaan suoraan, ettei se ehkä lahjoiltaan ollut mikään ihmehevonen, mutta yksi asia sillä oli todella kunnossa – ravi oli todella hyvä."

"Sillä oli tosi puhdas ja tasainen askel. Vaikka vauhdit eivät aina riittäneet kärkeen, niin ravin puolesta se oli kyllä ilo ohjastaa. Se meni nätisti ravilla ja teki radalla sen minkä pystyi. Sellaiset hevoset jäävät kyllä mieleen."

"Tallissa se oli välillä vähän jääräpäinen, mutta samalla myös rehellinen. Kun sen kanssa oppi toimimaan, niin arki sujui hyvin. Tällaiset tilanteet ovat aina raskaita, mutta Dark Verdict ehti kuitenkin tuoda meille monia kokemuksia raviradoilta."

Hoitaja ja ohjastaja Jorma

"Dark Verdict oli kyllä oman tiensä kulkija. Se oli aika omapäinen ja välillä sai vähän neuvotella sen kanssa, miten asiat tehdään. Mutta sellainen se oli luonteeltaan."

"Se mikä siinä oli hienoa, oli ravi. Se liikkui todella nätisti ja puhtaasti. Hoitajana sitä arvostaa, kun hevonen menee ravilla niin vaivattomasti."

"Tallissa se oli kuitenkin tuttu ja turvallinen persoona. Vaikka se ei ehkä ollut mikään tähtihevonen, niin jokainen hevonen jättää oman jälkensä. Villit oli meille juuri sellainen – omanlainen hevonen, joka muistetaan pitkään."

K. Legend Of The Eyes on kuollut

 Hevosen lähimmät ihmiset kertoo hevosesta lähemmin. 

Valmentaja Jani:
“Se oli kyllä hevonen, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Luonteeltaan se oli todella kovapäinen ja välillä hyvinkin tottelematon, eikä sen kanssa päässyt helpolla. Toisaalta siinä oli valtava määrä nopeutta ja herkkyyttä – kun kaikki osui kohdalleen, se lähti matkaan kuin tykin suusta. Kestävyys ei ollut sen vahvin puoli, mutta lyhyissä pätkissä se pystyi näyttämään todella hyvää vauhtia. Sen kanssa sai tehdä paljon töitä, mutta samalla se opetti myös paljon. Tällaiset persoonalliset hevoset jäävät aina mieleen.”

Ohjastaja ja hoitaja Emilia:
“Se oli aika haastava hoidettava ja ajettava, siitä ei pääse mihinkään. Välillä se oli todella kovapäinen ja saattoi tehdä asiat täysin omalla tavallaan. Samalla se oli kuitenkin hyvin herkkä hevonen – jos sen kanssa toimi oikein, se reagoi heti. Nopeutta siinä oli todella paljon, ja parhaimmillaan se tuntui radalla tosi hienolta. Se ei ollut mikään kaikkein kestävin hevonen, mutta sillä oli oma vahva luonteensa. Vaikka se välillä koetteli kärsivällisyyttä, siitä tuli silti tärkeä hevonen ja sen kanssa ehti kokea paljon.”

Kauhunkosketus siitokseen

 Kauhunkosketus siirtyy siitokseen. Sen tärkeimmät ihmiset kertoo nyt hevosesta. 

Ohjastaja–valmentaja Jani

Miltä tuntuu päättää kilpaura tähän?
– Kyllähän tämä haikealta tuntuu. Hevonen on ollut meille iso projekti ja samalla valtava persoona. Tiesimme koko ajan, että kapasiteetti riittää todella kovalle tasolle. Sillä oli poikkeuksellisen lennokas ja puhdas ravi – sellaista ei joka päivä pääse ajamaan.

Millainen hevonen se oli arjessa?
– Temperamenttia riitti. Se oli arka ja reagoi herkästi kaikkeen uuteen. Joskus piti käyttää enemmän aikaa henkiseen puoleen kuin fyysiseen. Mutta kun sen luottamuksen voitti, se antoi kyllä kaikkensa.

Jalka- ja selkävaivat vaikuttivat uraan?
– Vaikuttivat paljonkin. Nopeus oli sen suurin ase, mutta kestävyys ei ollut samalla tasolla, ja kun siihen yhdistyi jalka- ja selkäongelmia, niin emme halunneet riskeerata liikaa. Se oli parhaimmillaan terävissä sprinteissä, kun sai tulla omaa vauhtiaan. Nyt siitokseen siirtyminen on hevoselle oikea ratkaisu.

---

Ohjastaja Kari

Millainen ajettava hevonen se oli kilpailutilanteessa?
– Se oli todella nopea startista. Kun ravi pysyi kasassa, niin se lähti kuin tykinkuula. Sellainen luonnonlahjakkuus nopeudessa. Mutta samalla se oli herkkä – jos tuli häiriöitä tai selkä vähän jumitti, niin suoritus kärsi heti.

Mikä jäi parhaiten mieleen?
– Ne hetket, kun kaikki loksahti kohdalleen. Silloin tiesi jo ensimmäisissä askeleissa, että nyt mennään kovaa. Se ei ehkä ollut maraton-tyyppi, mutta mailin matkalla se pystyi tekemään ratkaisuja hetkessä.

Mitä odotat siitosuralta?
– Toivon, että se periyttää sen ravin ja nopeuden. Jos jälkeläiset saavat sen liikkeen ja hieman enemmän kestävyyttä, niin niistä voi tulla todella mielenkiintoisia.

---

Hoitaja–ohjastaja Emilia

Olet ollut hevosen kanssa arjessa eniten. Millainen se oli tallissa?
– Se oli arka, mutta samalla äärimmäisen viisas. Kaikki piti tehdä rauhassa ja samalla tavalla joka päivä. Jos rutiini muuttui, se huomasi sen heti. Mutta kun sen kanssa työskenteli kärsivällisesti, siitä tuli todella läheinen.

Miten vaivat näkyivät arjessa?
– Selkä reagoi helposti, ja jalat piti hoitaa huolella. Huolto oli jatkuvaa: kylmäykset, hieronnat, tarkka seuranta. Se ei koskaan ollut ”helppo projekti”, mutta se opetti meille paljon.

Millaisin mielin siitokseen?
– Hyvin mielin. Se on ansainnut nyt rauhallisemman vaiheen. Uskon, että sen herkkyys ja nopeus voivat siirtyä jälkeläisille hyvällä tavalla. Se ei ehkä ollut kestävin kilparatsu, mutta lahjakkuutta sillä oli valtavasti.

Devil´s Glory siirtyy siitokseen

 Hevosen lähimmät ihmiset kertoo hevosesta. 

 Ohjastaja–valmentaja Jani

"Tämä hevonen on ollut meille tunteita herättävä tapaus alusta asti. Se oli äärimmäisen herkkä ja vaati käsittelijältä rauhallisuutta sekä tarkkaa pelisilmää. Jalkavaivat varjostivat uraa, ja niitä jouduttiin hoitamaan paljon. Se vaikutti myös siihen, ettei hevonen koskaan päässyt näyttämään ihan kaikkea kapasiteettiaan radalla."

"Ravi ei ollut sille aina helppo – välillä askel hajosi pienestäkin, ja balanssin kanssa haettiin pitkään oikeaa ratkaisua. Mutta silloin kun kaikki loksahti kohdalleen, se pystyi todella hyviin suorituksiin. Luonteeltaan se oli kiltti, mutta samalla hyvin reaktiivinen. Sellainen hevonen opettaa paljon."

"Uskon, että siitoksessa sen herkkyys ja kilpailupää voivat periytyä oikeanlaiselle tammalle hyvinkin positiivisina ominaisuuksina. Toivon ennen kaikkea, että se saa nyt rauhallisemman arjen ja pysyy terveenä."

 Ohjastaja–valmentaja Jani

"Tämä hevonen on ollut meille tunteita herättävä tapaus alusta asti. Se oli äärimmäisen herkkä ja vaati käsittelijältä rauhallisuutta sekä tarkkaa pelisilmää. Jalkavaivat varjostivat uraa, ja niitä jouduttiin hoitamaan paljon. Se vaikutti myös siihen, ettei hevonen koskaan päässyt näyttämään ihan kaikkea kapasiteettiaan radalla."

"Ravi ei ollut sille aina helppo – välillä askel hajosi pienestäkin, ja balanssin kanssa haettiin pitkään oikeaa ratkaisua. Mutta silloin kun kaikki loksahti kohdalleen, se pystyi todella hyviin suorituksiin. Luonteeltaan se oli kiltti, mutta samalla hyvin reaktiivinen. Sellainen hevonen opettaa paljon."

"Uskon, että siitoksessa sen herkkyys ja kilpailupää voivat periytyä oikeanlaiselle tammalle hyvinkin positiivisina ominaisuuksina. Toivon ennen kaikkea, että se saa nyt rauhallisemman arjen ja pysyy terveenä."

🎤 Ohjastaja–hoitaja Emilia

"Minulle se oli ennen kaikkea herkkä sielu. Tallissa se oli kiltti ja läheisyyttä hakeva, mutta samalla sellainen, joka vaistosi pienetkin muutokset ympäristössä. Jalkojen kanssa saatiin olla tarkkoja, ja palautumiseen piti panostaa paljon."

"Se ei ollut helpoin ravuri – joskus ravi oli haparoivaa ja piti miettiä kengitystä ja varusteita tarkasti. Mutta kun se oli hyvä, se liikkui kevyesti ja hienolla ilmeellä. Silloin näki, millainen potentiaali siellä oli."

"Siitokseen siirtyminen tuntuu oikealta ratkaisulta. Se on ansainnut rauhallisemman elämän. Uskon, että sen herkkyys ja hieno luonne voivat tuoda jälkeläisiin paljon hyvää."