K. Kunto-Kakun Kiituri on kuollut

 Lähimmät ihmiset kertoo hevosesta. 

Ohjastaja–valmentaja Jani:
“Se oli kyllä erikoinen hevonen. Luonteeltaan vähän arka ja herkkä, mutta kun sen sai rauhassa omille urilleen, niin se teki kyllä työnsä rehellisesti. Ravivarmuus oli sille iso vahvuus – liike oli hyvä ja askel pysyi puhtaana kovassakin vauhdissa. Selkä vaivasi sitä välillä ja sen kanssa jouduttiin olemaan tarkkoja treenin ja starttien suhteen. Silti jaloistaan se oli ihmeellisen terve hevonen, mikä on ravihevosella iso plussa. Kun kaikki oli kohdallaan, se oli sekä nopea että kestävä, ja pystyi tekemään pitkänkin kirin. Harmi, että lopulta jouduttiin tekemään raskas päätös ja lopettamaan se, mutta monelle se ehti jättää hyvät muistot.”

Ohjastaja Kari:
“Minulle jäi siitä mieleen erityisesti sen ravi. Se oli todella hyvä ravinen hevonen, ja kun se pääsi omaan rytmiinsä, niin sitä oli helppo ajaa. Luonteeltaan se oli kuitenkin vähän arka ja vaati rauhallisen käsittelyn. Selkävaivat rajoittivat välillä tekemistä, mutta jaloistaan se oli kyllä poikkeuksellisen terve. Moni hevonen hajoaa jaloista, mutta tällä ne kestivät hyvin. Startissa se oli nopea ja jaksoi mennä loppuun asti, mikä teki siitä kilpailukykyisen. Surullista, että sen ura päättyi lopettamiseen, mutta se ehti näyttää kyllä paljon hyviä puolia.”

Hoitaja–ohjastaja Päivi:
“Arjessa se oli herkkä ja vähän varovainen hevonen, mutta samalla tosi kiltti. Sen kanssa piti toimia rauhallisesti, niin kaikki sujui hyvin. Selkä oli se heikko kohta ja sitä hoidettiin paljon, mutta jaloistaan se pysyi koko ajan yllättävänkin terveenä. Se liikkui todella kauniisti ja ravasi luonnostaan hyvin. Kilpailuissa se oli nopea lähtemään ja jaksoi tehdä pitkän suorituksen, mikä teki siitä mukavan hevosen hoitaa ja seurata. Vaikka loppu oli raskas ja hevonen jouduttiin lopettamaan, niin se oli monelle meille tärkeä hevonen ja jätti paljon hyviä muistoja.”

K. Midnight Hammer on kuollut

 Hevosen lähimmät ihmiset kertoo tammasta. 

Ohjastaja–valmentaja Jani

“Karolus oli meille monella tavalla erityinen hevonen. Se oli arka ja aika omapäinenkin, eikä sen kanssa koskaan voinut mennä väkisin. Jos yritti liikaa pakottaa, se kyllä kertoi heti mitä mieltä oli. Mutta kun sen sai luottamaan, niin se antoi kaiken mitä pystyi.

Hevonen ei ollut mikään räjähtävän nopea lähtijä, mutta sillä oli todella hyvä ravi ja ennen kaikkea kestävyys. Monessa startissa se jaksoi tehdä pitkän tasaisen suorituksen. Sellaista sitkeyttä näkee harvemmin.

Selkävaivat kulkivat valitettavasti koko uran mukana. Niiden kanssa opittiin elämään ja hevosta hoidettiin todella tarkasti. Välillä tuli hyviä jaksoja ja välillä piti ottaa askel taaksepäin. Lopulta vaivat kuitenkin pahenivat siihen pisteeseen, että hevosen hyvinvointi meni kaiken muun edelle ja jouduimme tekemään raskaan päätöksen lopettamisesta.

Onneksi Midnight Hammer ehti jättää kaksi varsaa. Se tuntuu tärkeältä – että jotain siitä jää elämään. Toivottavasti ne perivät edes osan siitä sitkeydestä ja ravivarmuudesta.”

“Midnight Hammer oli sellainen hevonen, jonka kanssa piti olla kärsivällinen. Se ei ollut mikään helppo persoona – vähän arka ja aika vahvatahtoinen. Mutta samalla siinä oli jotain, mikä sai aina uskomaan siihen.

Kun kaikki loksahti kohdalleen, se pystyi tekemään todella rehellisen juoksun. Se ei ollut nopea sprinteri, vaan enemmänkin sellainen jyrä – tasainen ja kestävä. Kun se pääsi rytmiinsä, ravi oli hienoa katsottavaa.

Selkäongelmat rajoittivat sen uraa paljon. Moni startti jäi ajamatta ja treeneissä piti mennä hevosen ehdoilla. Silti se ehti tehdä hienoja suorituksia ja voittaa muutaman tärkeänkin lähdön.

Tällaiset hevoset jäävät mieleen. Ei ehkä pelkästään tulosten vuoksi, vaan sen tarinan takia mikä niiden ympärille syntyy.”

Ohjastaja–hoitaja Tapio

“Minulle Midnight Hammer oli ennen kaikkea hoidokki. Se oli herkkä hevonen ja aika arka uusissa tilanteissa. Sen kanssa piti tehdä kaikki rauhassa – jos kiirehti, homma ei toiminut.

Tallissa se oli kuitenkin omalla tavallaan persoona. Kun sen luottamuksen voitti, se oli todella kiltti ja yhteistyöhaluinen. Selkävaivojen takia sen kanssa tehtiin paljon hoitotyötä: venytyksiä, hierontaa ja tarkkaa seurantaa, että se pysyy mahdollisimman hyvässä kunnossa.

Lopettamispäätös oli raskas. Kun hevosen kanssa on viettänyt niin paljon aikaa, siitä tulee osa arkea. Mutta tiedettiin, että se oli hevoselle oikea ratkaisu.

Se lohduttaa, että Midnight Hammer ehti jättää kaksi varsaa. Toivottavasti niissä näkyy jotain sen luonteesta ja sitkeydestä. Se oli hevonen, jota ei ihan heti unohda.” 🐎

K. Toimelias Säihke siirtyy siitokseen

 Hevosen lähimmät ihmiset kertoo hevosesta. 

Ohjastaja–valmentaja Jani:
“Toimelias Säihke on aina ollut vähän omanlaisensa persoona. Se oli nuorena todella arka ja reagoi herkästi kaikkeen uuteen. Samalla siinä oli sellaista omapäisyyttä ja temperamenttia, että sen kanssa piti oppia toimimaan hevosen ehdoilla. Ravin kanssa saatiin tehdä paljon töitä – se ei ollut koskaan mikään luonnostaan helppo ravuri. Mutta kun kaikki loksahti kohdalleen, sen nopeus ja kestävyys tulivat todella esiin. Se pystyi tekemään pitkänkin kirin ja jatkamaan vielä maaliin asti vahvasti. Sellaisia hevosia ei tule vastaan joka päivä.”

Ohjastaja Emilia:
“Minulle Toimelias Säihke oli tosi mielenkiintoinen ajettava. Se oli herkkä ja vähän arka, mutta samalla todella temperamenttinen. Joskus tuntui, että se päätti itse miten mennään. Ravin kanssa piti olla tarkkana ja antaa sille mahdollisimman tasainen ajo, ettei rytmi hajonnut. Mutta kun se pysyi ravilla, se oli todella nopea ja sitkeä hevonen. Parhaimmillaan se jaksoi tehdä kovaa työtä koko matkan ja taistella loppuun asti.”

Hoitaja–ohjastaja Nina:
“Tallissa Toimelias Säihke oli sellainen persoona, johon piti rakentaa luottamus. Se oli arka ja vähän omapäinen, eikä heti hyväksynyt uusia ihmisiä. Kun sen kanssa oppi olemaan rauhallinen ja johdonmukainen, siitä tuli kuitenkin todella hieno hevonen käsitellä. Se oli temperamenttinen ja joskus hankala raviltaan, mutta samalla siinä oli valtavasti kapasiteettia. Se oli nopea ja kestävä, ja kun kaikki meni oikein, oli hienoa nähdä miten se antoi radalla kaikkensa.”

K. Dark Verdict on kuollut

 Tapaturman seurauksena hevonen Dark Verdict jouduttiin lopettamaan. Hevonen muistetaan tallipiirissä persoonallisena ja omapäisenä tapauksena, joka kuitenkin liikkui ravilla poikkeuksellisen hyvin. Pyysimme muutaman kommentin sen taustajoukoilta.

Ohjastaja ja valmentaja Jani

"Dark Verdict oli kyllä sellainen persoona, ettei ihan joka päivä tule vastaan. Se oli omapäinen ja teki asiat usein vähän omalla tavallaan. Sanotaan suoraan, ettei se ehkä lahjoiltaan ollut mikään ihmehevonen, mutta yksi asia sillä oli todella kunnossa – ravi oli todella hyvä."

"Sillä oli tosi puhdas ja tasainen askel. Vaikka vauhdit eivät aina riittäneet kärkeen, niin ravin puolesta se oli kyllä ilo ohjastaa. Se meni nätisti ravilla ja teki radalla sen minkä pystyi. Sellaiset hevoset jäävät kyllä mieleen."

"Tallissa se oli välillä vähän jääräpäinen, mutta samalla myös rehellinen. Kun sen kanssa oppi toimimaan, niin arki sujui hyvin. Tällaiset tilanteet ovat aina raskaita, mutta Dark Verdict ehti kuitenkin tuoda meille monia kokemuksia raviradoilta."

Hoitaja ja ohjastaja Jorma

"Dark Verdict oli kyllä oman tiensä kulkija. Se oli aika omapäinen ja välillä sai vähän neuvotella sen kanssa, miten asiat tehdään. Mutta sellainen se oli luonteeltaan."

"Se mikä siinä oli hienoa, oli ravi. Se liikkui todella nätisti ja puhtaasti. Hoitajana sitä arvostaa, kun hevonen menee ravilla niin vaivattomasti."

"Tallissa se oli kuitenkin tuttu ja turvallinen persoona. Vaikka se ei ehkä ollut mikään tähtihevonen, niin jokainen hevonen jättää oman jälkensä. Villit oli meille juuri sellainen – omanlainen hevonen, joka muistetaan pitkään."

K. Legend Of The Eyes on kuollut

 Hevosen lähimmät ihmiset kertoo hevosesta lähemmin. 

Valmentaja Jani:
“Se oli kyllä hevonen, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Luonteeltaan se oli todella kovapäinen ja välillä hyvinkin tottelematon, eikä sen kanssa päässyt helpolla. Toisaalta siinä oli valtava määrä nopeutta ja herkkyyttä – kun kaikki osui kohdalleen, se lähti matkaan kuin tykin suusta. Kestävyys ei ollut sen vahvin puoli, mutta lyhyissä pätkissä se pystyi näyttämään todella hyvää vauhtia. Sen kanssa sai tehdä paljon töitä, mutta samalla se opetti myös paljon. Tällaiset persoonalliset hevoset jäävät aina mieleen.”

Ohjastaja ja hoitaja Emilia:
“Se oli aika haastava hoidettava ja ajettava, siitä ei pääse mihinkään. Välillä se oli todella kovapäinen ja saattoi tehdä asiat täysin omalla tavallaan. Samalla se oli kuitenkin hyvin herkkä hevonen – jos sen kanssa toimi oikein, se reagoi heti. Nopeutta siinä oli todella paljon, ja parhaimmillaan se tuntui radalla tosi hienolta. Se ei ollut mikään kaikkein kestävin hevonen, mutta sillä oli oma vahva luonteensa. Vaikka se välillä koetteli kärsivällisyyttä, siitä tuli silti tärkeä hevonen ja sen kanssa ehti kokea paljon.”

Kauhunkosketus siitokseen

 Kauhunkosketus siirtyy siitokseen. Sen tärkeimmät ihmiset kertoo nyt hevosesta. 

Ohjastaja–valmentaja Jani

Miltä tuntuu päättää kilpaura tähän?
– Kyllähän tämä haikealta tuntuu. Hevonen on ollut meille iso projekti ja samalla valtava persoona. Tiesimme koko ajan, että kapasiteetti riittää todella kovalle tasolle. Sillä oli poikkeuksellisen lennokas ja puhdas ravi – sellaista ei joka päivä pääse ajamaan.

Millainen hevonen se oli arjessa?
– Temperamenttia riitti. Se oli arka ja reagoi herkästi kaikkeen uuteen. Joskus piti käyttää enemmän aikaa henkiseen puoleen kuin fyysiseen. Mutta kun sen luottamuksen voitti, se antoi kyllä kaikkensa.

Jalka- ja selkävaivat vaikuttivat uraan?
– Vaikuttivat paljonkin. Nopeus oli sen suurin ase, mutta kestävyys ei ollut samalla tasolla, ja kun siihen yhdistyi jalka- ja selkäongelmia, niin emme halunneet riskeerata liikaa. Se oli parhaimmillaan terävissä sprinteissä, kun sai tulla omaa vauhtiaan. Nyt siitokseen siirtyminen on hevoselle oikea ratkaisu.

---

Ohjastaja Kari

Millainen ajettava hevonen se oli kilpailutilanteessa?
– Se oli todella nopea startista. Kun ravi pysyi kasassa, niin se lähti kuin tykinkuula. Sellainen luonnonlahjakkuus nopeudessa. Mutta samalla se oli herkkä – jos tuli häiriöitä tai selkä vähän jumitti, niin suoritus kärsi heti.

Mikä jäi parhaiten mieleen?
– Ne hetket, kun kaikki loksahti kohdalleen. Silloin tiesi jo ensimmäisissä askeleissa, että nyt mennään kovaa. Se ei ehkä ollut maraton-tyyppi, mutta mailin matkalla se pystyi tekemään ratkaisuja hetkessä.

Mitä odotat siitosuralta?
– Toivon, että se periyttää sen ravin ja nopeuden. Jos jälkeläiset saavat sen liikkeen ja hieman enemmän kestävyyttä, niin niistä voi tulla todella mielenkiintoisia.

---

Hoitaja–ohjastaja Emilia

Olet ollut hevosen kanssa arjessa eniten. Millainen se oli tallissa?
– Se oli arka, mutta samalla äärimmäisen viisas. Kaikki piti tehdä rauhassa ja samalla tavalla joka päivä. Jos rutiini muuttui, se huomasi sen heti. Mutta kun sen kanssa työskenteli kärsivällisesti, siitä tuli todella läheinen.

Miten vaivat näkyivät arjessa?
– Selkä reagoi helposti, ja jalat piti hoitaa huolella. Huolto oli jatkuvaa: kylmäykset, hieronnat, tarkka seuranta. Se ei koskaan ollut ”helppo projekti”, mutta se opetti meille paljon.

Millaisin mielin siitokseen?
– Hyvin mielin. Se on ansainnut nyt rauhallisemman vaiheen. Uskon, että sen herkkyys ja nopeus voivat siirtyä jälkeläisille hyvällä tavalla. Se ei ehkä ollut kestävin kilparatsu, mutta lahjakkuutta sillä oli valtavasti.

Devil´s Glory siirtyy siitokseen

 Hevosen lähimmät ihmiset kertoo hevosesta. 

 Ohjastaja–valmentaja Jani

"Tämä hevonen on ollut meille tunteita herättävä tapaus alusta asti. Se oli äärimmäisen herkkä ja vaati käsittelijältä rauhallisuutta sekä tarkkaa pelisilmää. Jalkavaivat varjostivat uraa, ja niitä jouduttiin hoitamaan paljon. Se vaikutti myös siihen, ettei hevonen koskaan päässyt näyttämään ihan kaikkea kapasiteettiaan radalla."

"Ravi ei ollut sille aina helppo – välillä askel hajosi pienestäkin, ja balanssin kanssa haettiin pitkään oikeaa ratkaisua. Mutta silloin kun kaikki loksahti kohdalleen, se pystyi todella hyviin suorituksiin. Luonteeltaan se oli kiltti, mutta samalla hyvin reaktiivinen. Sellainen hevonen opettaa paljon."

"Uskon, että siitoksessa sen herkkyys ja kilpailupää voivat periytyä oikeanlaiselle tammalle hyvinkin positiivisina ominaisuuksina. Toivon ennen kaikkea, että se saa nyt rauhallisemman arjen ja pysyy terveenä."

 Ohjastaja–valmentaja Jani

"Tämä hevonen on ollut meille tunteita herättävä tapaus alusta asti. Se oli äärimmäisen herkkä ja vaati käsittelijältä rauhallisuutta sekä tarkkaa pelisilmää. Jalkavaivat varjostivat uraa, ja niitä jouduttiin hoitamaan paljon. Se vaikutti myös siihen, ettei hevonen koskaan päässyt näyttämään ihan kaikkea kapasiteettiaan radalla."

"Ravi ei ollut sille aina helppo – välillä askel hajosi pienestäkin, ja balanssin kanssa haettiin pitkään oikeaa ratkaisua. Mutta silloin kun kaikki loksahti kohdalleen, se pystyi todella hyviin suorituksiin. Luonteeltaan se oli kiltti, mutta samalla hyvin reaktiivinen. Sellainen hevonen opettaa paljon."

"Uskon, että siitoksessa sen herkkyys ja kilpailupää voivat periytyä oikeanlaiselle tammalle hyvinkin positiivisina ominaisuuksina. Toivon ennen kaikkea, että se saa nyt rauhallisemman arjen ja pysyy terveenä."

🎤 Ohjastaja–hoitaja Emilia

"Minulle se oli ennen kaikkea herkkä sielu. Tallissa se oli kiltti ja läheisyyttä hakeva, mutta samalla sellainen, joka vaistosi pienetkin muutokset ympäristössä. Jalkojen kanssa saatiin olla tarkkoja, ja palautumiseen piti panostaa paljon."

"Se ei ollut helpoin ravuri – joskus ravi oli haparoivaa ja piti miettiä kengitystä ja varusteita tarkasti. Mutta kun se oli hyvä, se liikkui kevyesti ja hienolla ilmeellä. Silloin näki, millainen potentiaali siellä oli."

"Siitokseen siirtyminen tuntuu oikealta ratkaisulta. Se on ansainnut rauhallisemman elämän. Uskon, että sen herkkyys ja hieno luonne voivat tuoda jälkeläisiin paljon hyvää."

K. Dreambeat siirtyy siitokseen

 K. Dreambeat on siirtynyt siitoksen. Hevosen lähimmät ihmiset muistelee häntä seuraavasti. 

🎤 Ohjastaja–valmentaja Jani

– Miltä tuntuu päättää tämän hevosen kilpailu-ura?

Kyllähän tässä on haikea olo. Tämä ei ollut meille mikään “helppo projekti”. Selkävaivat kulkivat mukana lähes koko uran ajan, ja välillä mentiin päivä kerrallaan. Oli jaksoja, jolloin mietittiin, nähdäänkö sitä enää radalla.

– Millainen hevonen se oli luonteeltaan?

Arka ja omapäinen. Se vaati luottamusta ja rauhaa. Kaikki piti tehdä sen ehdoilla – jos kiirehti tai vaati liikaa, se meni kuoreensa. Mutta kun sen luottamuksen sai, sieltä löytyi valtava kilpailuhalu.

– Entä sen parhaat ominaisuudet?

Ravi oli luonnostaan todella hyvä. Se liikkui puhtaasti ja kevyesti, ja nopeutta löytyi terävästi. Lisäksi se oli yllättävän kestävä – vaikka selkä rajoitti treeniä, kilpailuissa se jaksoi puristaa maaliin asti. Se oli sen vahvuus.

– Mitä odotat siitosuralta?

Uskon, että sen hyvä ravi ja nopeus periytyvät. Ja ehkä myös se periksiantamattomuus. Toivon ennen kaikkea, että se saa nyt kivuttoman ja rauhallisen elämän uuden tehtävän parissa.

🎤 Hoitaja–ohjastaja Kari

– Sinä olit hevosen arjessa lähellä. Millainen se oli tallissa?

Se oli todella herkkä. Uudet tilanteet jännittivät, ja joskus se saattoi säikähtää pienestäkin. Mutta kun sen kanssa toimi rauhallisesti, se oli kiltti ja yhteistyöhaluinen. Se oli sellainen hevonen, jonka kanssa piti olla läsnä.

– Selkävaivat vaikuttivat varmasti arkeen?

Kyllä. Huolto oli iso osa kokonaisuutta. Venyteltiin, hoidettiin ja kuunneltiin hevosta tarkasti. Jos se kertoi, ettei tänään ole hyvä päivä, silloin ei menty väkisin. Se opetti kärsivällisyyttä meille kaikille.

– Millainen se oli radalla?

Nopea. Kun se sai rytmistä kiinni, sen ravi oli ilo katsella ja ajaa. Ja vaikka se oli arka, kilpailutilanteessa siltä löytyi rohkeutta. Se ei luovuttanut helposti.

– Mitä jäät eniten kaipaamaan?

Sitä tunnetta, kun se lähti liikkeelle ja tiesi, että nyt mennään kovaa. Se oli erityinen hevonen.

🎤 Ohjastaja Emilia

– Millainen kokemus oli ajaa tätä hevosta?

Se oli herkkä käsille ja vaati tasaisen, pehmeän ajon. Siltä ei voinut pyytää äkkinäisiä ratkaisuja. Mutta kun kaiken sai osumaan kohdalleen, se vastasi upeasti.

– Miten kuvailisit sen kapasiteettia?

Sillä oli luonnostaan hyvä ravi ja erinomainen askelpituus. Nopeus tuli helposti, eikä se hyytynyt pitkälläkään matkalla. Se oli sekä nopea että kestävä – harvinainen yhdistelmä.

– Mitä ajattelet sen siirtymisestä siitokseen?

Se tuntuu oikealta ratkaisulta. Kun taustalla on selkävaivoja, on hienoa, että ura päättyy ehjänä ja arvokkaana. Toivon, että sen varsoissa näkyy se sama liikkeen laatu ja kilpailupää.

K. Alisome siirtyy siitokseen

 

🐎 Jäähyväispuhe – Kiitos mestarille

Hyvät raviystävät, talliväki, yhteistyökumppanit ja kaikki tämän hevosen matkaa seuranneet,

Tänään emme sano hyvästi – vaan kiitos.

Tämä hevonen ei ehkä ollut täydellinen. Sen ravi ei aina ollut oppikirjasta. Välillä askel hajosi juuri ratkaisevalla hetkellä, ja joskus jäimme miettimään, mitä kaikkea olisi voinut olla. Mutta yksi asia oli aina varmaa: sydän oli suurempi kuin yksikään tekninen puute.

Se oli todella kiltti. Sellainen hevonen, jonka kanssa päivä alkoi ja päättyi rauhallisesti. Se seisoi käytävällä kärsivällisesti, matkusti ongelmitta ja katsoi ihmistä silmiin tavalla, joka muistutti, miksi tätä työtä tehdään.

Se oli myös poikkeuksellisen kestävä. Startti toisensa jälkeen – ilman terveysmurheita. Ei taukoja, ei selittelyjä. Se tuli radalle valmiina tekemään työnsä. Ja se teki sen aina rehellisesti.

Ja kun vauhti löytyi – se oli nopea. Sellainen nopeus, joka sytyttää yleisön ja saa ohjastajan tuntemaan, että nyt mennään. Se ei koskaan säästellyt itseään. Se antoi kaiken, joka kerta.

Tänään tämä luku päättyy kilparadoilla, mutta uusi alkaa siitospuolella. Me uskomme, että sen luonne, kestävyys ja taistelutahto siirtyvät eteenpäin. Ne ovat ominaisuuksia, joita ei voi opettaa – ne syntyvät sydämestä.

Kiitos omistajille luottamuksesta.
Kiitos hoitajille arjesta ja huolenpidosta.
Kiitos ohjastajille, jotka tunsivat sen voiman käsissään.
Ja kiitos yleisölle, joka eli mukana jokaisessa kirissä.

Tämä hevonen ei ollut vain kilpailija.
Se oli tallin sydän.

On aika siirtyä ansaituille uusille tehtäville.

Kiitos matkasta – ja onnea uudelle uralle. ❤️🐎

🎤 Valmentaja–ohjastaja Jani

Toimittaja: Nyt on pitkän uran jälkeen aika siirtyä siitokseen. Millaisin mielin luovut kilparadoilta?

Jani:
"Totta kai haikein mielin. Tämä hevonen on ollut meille iso osa arkea ja tallin kivijalka useamman kauden ajan. Se mikä tekee siitä erityisen, on sen uskomaton kestävyys. Se pystyi tekemään kovia starttiputkia ilman pienintäkään terveysmurhetta. Ei jalkaongelmia, ei hengitystievaivoja – se oli käytännössä aina valmis kilpailemaan."

Toimittaja: Mitkä ominaisuudet siirtyvät toivottavasti perintönä eteenpäin?

Jani:
"Ehdottomasti luonne ja kestävyys. Se oli todella kiltti käsitellä – sellainen hevonen, jonka pystyi antamaan vaikka nuoremmankin hoitajan käsiin ilman huolta. Lisäksi sillä oli luonnostaan valtava moottori ja nopeus. Jos se saa jälkeläisilleen saman kestävyyden ja perusluonteen, ollaan jo pitkällä."

---

🎤 Hoitaja–ohjastaja Emilia

Toimittaja: Sinä olet ollut hevosen arjessa eniten mukana. Millainen persoona se oli?

Emilia:
"Se oli ihan sydänhevonen. Todella kiltti ja ihmisrakas. Se nautti huomiosta ja oli aina korvat hörössä vastassa. Tallissa ei koskaan tarvinnut jännittää – se seisoi rauhassa, matkusti hyvin ja käyttäytyi esimerkillisesti."

Toimittaja: Entä kilparadoilla?

Emilia:
"Se oli äärimmäisen nopea ja sitkeä. Se pystyi tekemään pitkän kirin ja vielä vastaamaan haastoon. Ainoa heikkous oli ravi – se ei ollut teknisesti paras mahdollinen. Välillä askel hajosi paineen alla, ja se söi varmasti joitakin vielä suurempia onnistumisia. Mutta sydän ja yritys olivat aina täyttä kymppiä."

Toimittaja: Mitä jäät eniten kaipaamaan?

Emilia:
"Sitä tunnetta, kun tiesi että hevonen antaa aina kaikkensa. Ja niitä aamuja, kun se tökkäsi turpansa syliin."

---

🎤 Ohjastaja Kari

Toimittaja: Millainen hevonen se oli ajaa kilpaa?

Kari:
"Se oli rehellinen kilpakumppani. Kun sille antoi merkin, se vastasi. Se ei koskaan luovuttanut. Vaikka ravi ei ollut sen vahvin puoli, se korvasi sen valtavalla tahdolla ja nopeudella. Kun se pääsi rytmiin, vauhti oli kova."

Toimittaja: Miten kuvailisit sen kestävyyttä?

Kari:
"Poikkeuksellinen. Se pystyi tekemään töitä startista toiseen ilman notkahduksia. Sellaisia hevosia ei tule joka päivä vastaan. Se oli fyysisesti vahva ja henkisesti vielä vahvempi."

Toimittaja: Mitä toivot siitosuralta?

Kari:
"Toivon, että sen jälkeläiset perivät sen luonteen ja moottorin. Raviominaisuuteen voi yhdistää sopivan tamman kautta parannusta, mutta sydäntä ja kestävyyttä ei voi opettaa – ne tulevat sisältä. Sitä tällä hevosella oli."

K. Glorious Knight siirtyy siitokseen

 

🎙️ Ohjastaja–valmentaja Jani

Toimittaja: Millainen hevonen tämä oli uransa aikana?

Jani:
”Se oli koko uransa ajan perusterve, mutta samalla aika arka ja herkkä reagoimaan ympäristöön. Sellaisten hevosten kanssa pitää olla tarkkana, että arki pysyy rutiininomaisena. Temperamenttia löytyi, mutta se oli enemmän sellaista kilpailuviettiä kuin hankaluutta.”

Toimittaja: Miten kuvailisit sen kilpailuominaisuuksia?

Jani:
”Se oli luonnostaan todella hyväravinen. Askellus oli puhdas ja tehokas, eikä sitä tarvinnut liikaa pidätellä. Nopeutta löytyi lähtöihin ja tarvittaessa kiriin, mutta ehkä suurin vahvuus oli kestävyys. Se jaksoi tehdä töitä maaliin asti, eikä luovuttanut helposti. Sellainen hevonen antaa ohjastajalle paljon luottamusta.”

Toimittaja: Mikä jäi erityisesti mieleen?

Jani:
”Sen kilpailuhenki. Vaikka se oli herkkä, radalla se keskittyi tekemiseen. Se oli hieno yhdistelmä nopeutta ja sitkeyttä.”

---

🎙️ Ohjastaja Kari

Toimittaja: Miltä hevonen tuntui ajaa?

Kari:
”Se oli todella miellyttävä silloin kun kaikki oli balanssissa. Arkuus näkyi välillä esimerkiksi uusissa paikoissa, mutta kun se rentoutui, se ravasi todella puhtaasti. Ohjastajana tiesi, että jos pääsee hyvään selkään tai saa tasaisen juoksun, niin kyllä se tulee loppuun asti.”

Toimittaja: Entä sen vahvuudet?

Kari:
”Nopeus oli selkeä vahvuus. Se reagoi herkästi käskyihin ja lähti terävästi. Mutta ei se ollut pelkkä sprinteri – se kesti tehdä pitkää kiriäkin. Sellaista yhdistelmää ei ole jokaisella.”

Toimittaja: Millainen luonne sillä oli tallissa?

Kari:
”Temperamenttia oli, mutta ei pahalla tavalla. Se oli enemmän sellainen tarkka ja vähän varautunut persoona.”

---

🎙️ Ohjastaja–hoitaja Emilia

Toimittaja: Sinä näit hevosen arjessa läheltä. Millainen se oli?

Emilia:
”Se oli todella herkkä hevonen. Arkuus näkyi etenkin uusissa tilanteissa, mutta kun sen luottamuksen voitti, se oli tosi hieno käsitellä. Se tarvitsi rauhallisen ympäristön ja selkeät rutiinit.”

Toimittaja: Miten kuvailisit sen fyysisiä ominaisuuksia?

Emilia:
”Se oli koko uransa ajan terve, mikä on iso asia. Hyväravisuus teki siitä helpon huoltaa, koska askellus pysyi tasaisena. Se oli nopea ja samalla kestävä – sellainen yhdistelmä, joka antaa mahdollisuuden pärjätä monenlaisissa lähdöissä.”

Toimittaja: Mitä jäät eniten kaipaamaan?

Emilia:
”Sen persoonaa. Se oli temperamenttinen, mutta samalla älykäs ja tarkka. Sellaiset hevoset jäävät mieleen.”

K. Giovanni Hoof siirtyy siitokseen.

 Annetaan hevosten läheisimpien ihmisten kertoa hevosesta. 

🎤 Ohjastaja–valmentaja Jani

Miten kuvailisit hevosta urheilijana?
– Se oli ennen kaikkea todella rehti kilpahevonen. Nopeus oli sen selkein vahvuus, mutta ehkä vielä enemmän arvostin sen kestävyyttä. Se pystyi tekemään omaa vahvaa juoksuaan pitkään ilman, että kone hyytyi missään vaiheessa.

Millainen se oli valmentaa?
– Äärimmäisen helppo. Se oli aina hyväkäytöksinen, keskittynyt ja halukas tekemään töitä. Koko uransa aikana ei ollut käytännössä mitään terveysmurheita, mikä on ravihevosella iso asia. Se teki työnsä päivästä toiseen tasaisen varmasti.

Mitä ajattelet sen siirtymisestä siitokseen?
– Uskon, että se voi jättää todella laadukkaita varsoja. Siltä löytyy nopeutta, kestävyyttä ja ennen kaikkea vahva perusterveys. Sellaiset ominaisuudet ovat kullanarvoisia jalostuksessa.

🎤 Ohjastaja Kari

Millainen hevonen se oli ajaa kilpaa?
– Se oli todella miellyttävä ajettava. Se vastasi pieniin apuihin ja oli koko ajan kuulolla. Kun sen päästi vauhtiin, tiesi että kyytiä riittää. Se oli nopea startista ja jaksoi tehdä pitkänkin kirin.

Entä luonne?
– Todella fiksu ja rauhallinen. Ei koskaan turhaa hötkyilyä, mutta kilpailutilanteessa löytyi sopivasti terävyyttä. Se oli sellainen hevonen, johon pystyi aina luottamaan.

Miltä tuntuu uran päättyminen?
– Haikealta, mutta hyvällä tavalla. Se on tehnyt hienon uran ja pysynyt terveenä koko ajan. On hienoa, että se pääsee jatkamaan siitoksessa – uskon että sen ominaisuudet siirtyvät eteenpäin.

🎤 Hoitaja–ohjastaja Emilia

Millainen hevonen se oli arjessa?
– Se oli oikea tallin kultapoika. Aina ystävällinen, helppo käsitellä ja yhteistyöhaluinen. Sen kanssa ei koskaan ollut ongelmia – kaikki sujui rauhallisesti ja varmasti.

Mikä jäi erityisesti mieleen?
– Sen tasaisuus. Se oli aina samanlainen: terve, energinen ja valmis tekemään työnsä. Harvoin kohtaa hevosta, jolla ei ole koko uran aikana terveysmurheita. Se kertoo paljon sen rakenteesta ja luonteesta.

Mitä toivot siitosuralta?
– Toivon, että sen nopeus, kestävyys ja hyvä pää periytyvät varsoille. Jos ne saavat edes osan sen luonteesta ja terveydestä, niistä tulee hienoja hevosia.

K. Benz´n´Spice on kuollut

 Hevonen on lopetettu 6.2.2026 terveysongelmien vuoksi. 

Hevosen hoitaja, valmentaja ja ohjastajat muistelee hevosta seuraavaksi. 

🖤 Valmentaja & ohjastaja Jani

– Millainen hevonen tämä oli sinulle valmentajana ja ohjastajana?
“Harvoin tulee vastaan hevosta, joka olisi yhtä hyvä ravinen kuin tämä. Liike oli puhdasta ja kevyttä, ja silloin kun kaikki loksahti kohdalleen, tiesi heti että nyt mennään oikein. Se ei ollut helppo hevonen, mutta se teki siitä myös erityisen.”

– Selkävaivat vaikuttivat uraan?
“Kyllä vaikuttivat. Selän kanssa jouduttiin tekemään jatkuvasti kompromisseja. Välillä tuntui, että juuri kun päästiin rytmiin, tuli taas takapakkia. Se vaati kärsivällisyyttä ja hevosen kuuntelua – mitään ei voinut tehdä väkisin.”

– Millainen luonne hevosella oli?
“Arka, herkkä ja todella omapäinen. Se ei antanut mitään ilmaiseksi, mutta kun sen luottamuksen sai, se teki kyllä töitä. Se opetti paljon hevosena ja muistuttaa siitä, että kaikki eivät sovi samaan muottiin.”

🖤 Hoitaja & ohjastaja Kari

– Millaisena muistat hevosen arjessa?
“Arjessa se oli herkkä ja tarkka ympäristöstään. Kaikki uusi jännitti, ja joskus pienikin asia sai sen lukkoon. Mutta kun rutiinit olivat kunnossa ja ihmiset tutut, se oli ihan omanlaisensa persoona.”

– Entä radalla?
“Radalla se oli parhaimmillaan, kun sai mennä rauhassa ja omalla tavallaan. Se ei ollut taistelija pakottamalla, vaan se piti saada mukaan ajatuksella. Silloin se liikkui todella nätisti ja ravivarmasti.”

– Mitä hevonen merkitsi sinulle?
“Kyllä se jäi mieleen. Kaikki hevoset eivät ole helppoja, mutta usein juuri ne jäävät eniten sydämeen. Tämä oli sellainen.”

🖤 Ohjastaja Jorma

– Millainen tuntuma sinulla oli hevoseen ohjissa?
“Se oli hevonen, jonka kanssa piti olla hienovarainen. Jos yritti liikaa, se sulkeutui. Mutta kun antoi tilaa ja luotti siihen, se vastasi kyllä.”

– Selkävaivat näkyivät ajamisessa?
“Näkyivät. Aina piti miettiä, miltä se tuntuu tänään. Se vaati ohjastajalta pelisilmää ja malttia. Hyvä ravisuus auttoi paljon, mutta rajat olivat selvät.”

– Miten haluat hevosen muistaa?
“Herkkänä ja lahjakkaana, vaikka tie ei ollut helppo. Se teki asiat omalla tavallaan, ja se ansaitsee siitä kunnioituksen.”

Vauhti Vaahtera siitokseen

🐎 ”Terveys kantoi koko uran” – Jani näkee siitokseen siirtymisen luonnollisena jatkumona

Ohjastaja–valmentaja Jani painottaa heti alkuun, kuinka poikkeuksellinen hevosen ura oli nimenomaan terveyden näkökulmasta.

“On todella harvinaista, että hevonen kilpailee koko uransa ilman ainuttakaan terveysmurhetta. Tämän kanssa ei koskaan tarvinnut jarrutella – kroppa kesti ja mieli halusi tehdä töitä.”

Jani nostaa esiin myös hevosen askellajin.

“Sillä oli luonnostaan todella hyvä ravi. Sellaista, jota ei tarvitse opettaa tai korjata, vaan lähinnä varoa rikkomasta. Se on ominaisuus, jota arvostan siitokseen mentäessä valtavasti.”

Luonne oli Janin mukaan vahva ja välillä haastava.

“Temperamenttia ja itsepäisyyttä löytyi joskus liikaakin, mutta samaan aikaan se saattoi olla yllättävän arka. Se vaati lukemista ja kärsivällisyyttä, mutta kun sen kanssa pääsi yhteisymmärrykseen, se antoi paljon.”

🏁 ”Ravi ja kestävyys tekivät siitä kilpailijan” – Karin mielessä hevosen vahvuudet ovat selkeät

Ohjastaja Kari näkee hevosen ennen kaikkea teknisesti poikkeuksellisena kilpahevosena.

“Tällaisia hevosia ei tule usein vastaan. Ravi oli puhdas ja tehokas, ja se kantoi läpi starttien ilman ongelmia. Ei ollut mitään terveyskatkoja tai taukoja, vaan sai ajaa luottaen siihen, että hevonen kestää.”

Kari myöntää, että luonne teki joskus ajamisesta haastavaa.

“Se tiesi oman arvonsa ja osasi näyttää mielipiteensä. Joskus itsepäisyys nousi pintaan, mutta samaan aikaan se saattoi olla herkkä ja vähän arka uusissa tilanteissa.”

Siitosuraa ajatellen Kari näkee kokonaisuuden vahvana.

“Kun tuollainen ravi, kestävyys ja luonne yhdistyvät, siinä on paljon annettavaa jälkeläisille.”

 

💙 ”Herkkä mutta vahva persoona” – Emilialle hevosen arki kertoo kaiken olennaisen

Hoitaja / ohjastaja Emilia koki hevosen erityisesti arjessa – siellä, missä luonne näkyy kirkkaimmin.

“Terveys oli koko ajan priimaa. Ei ollut hoitohuolia, eikä koskaan tarvinnut miettiä, kestääkö seuraavan startin. Se oli valtava helpotus ja harvinaista tässä lajissa.”

Emilia kuvailee hevosen persoonaa moniulotteiseksi.

“Sillä oli temperamenttia ja välillä oma tahto oli todella vahva. Toisaalta se oli myös herkkä ja jopa arka tietyissä tilanteissa, ja silloin se tarvitsi rauhaa ja varmuutta ympäriltään.”

Ravi oli Emilialle yksi hevosen tunnusmerkeistä.

“Sen ravi oli kaunis ja vaivaton. Sitä pystyi katsomaan vaikka joka päivä kyllästymättä.”

---

🌱 Ura ilman murheita – tulevaisuus siitoksessa

Harvinaisen terve kilpailu-ura, erinomainen ravi ja persoonallinen luonne tekevät hevosesta mielenkiintoisen siitoshevosen.
Kilparadat jäävät taakse hyvässä kunnossa – juuri sellaisena kuin toivotaan, kun katse käännetään tulevaisuuteen.

K. Eyes On Fire

 Kyseessä on hyväravinen ja luonnostaan nopea ravihevonen, joka teki uransa aikana vaikutuksen erityisesti pätkänopeudellaan ja vaivattomalla askelluksellaan. Luonteeltaan hevonen oli hieman arka, mutta rehellinen ja helposti käsiteltävä, ja se hyötyi selkeistä rutiineista sekä rauhallisesta tekemisestä. Kilpailuissa hevonen oli enemmän nopea kuin kestävä, ja parhaimmillaan se oli silloin, kun sai käyttää vahvuuksiaan sopivalla juoksulla.

Koko kilpailu-uransa ajan hevonen pysyi terveenä ilman merkittäviä terveysmurheita, mikä on nykypäivän raviurheilussa merkittävä vahvuus. Nyt hevonen siirtyy siitoskäyttöön, ja sen odotetaan periyttävän erityisesti hyvää ravia, nopeutta ja kestävää rakennetta jälkeläisilleen. Tämän osuuden jälkeen ääneen pääsevät hevosen kanssa työskennelleet ihmiset, jotka avaavat tarkemmin arkea, kilpailutilanteita ja hevosen ominaisuuksia omasta näkökulmastaan.

🎙️ Jani (valmentaja / ohjastaja)

– Millaisena hevonen jää mieleen valmennettavana?
”Hyväravinen ja lahjakas hevonen, jolla oli todella luontainen tapa liikkua. Ravia ei tarvinnut rakentaa, se tuli sieltä luonnostaan. Vaikka hevonen oli luonteeltaan hieman arka, se oli aina rehti ja teki työnsä tunnollisesti.”

– Millaiset ominaisuudet nousevat esiin siitoskäyttöä ajatellen?
”Selkeä pätkänopeus ja hyvä ravi ovat ne asiat, jotka haluan ehdottomasti nostaa esiin. Se oli enemmän nopea kuin kestävä, mutta juuri se tekee siitä mielenkiintoisen siitoshevosen. Lisäksi terveys oli koko uran ajan moitteeton.”

🎙️ Kari (ohjastaja)

– Millainen hevonen oli kilpailuissa ajaa?
”Hyväravinen ja herkkä ajettava. Se liikkui helposti ja puhtaasti, eikä ravin kanssa tarvinnut tapella missään vaiheessa. Kun juoksu onnistui, hevonen pystyi käyttämään nopeuttaan todella tehokkaasti.”

– Miten kuvailisit hevosen parhaita puolia?
”Nopeus, kevyt askel ja hyvä ravi. Kun hevonen sai mennä omaa rytmiään, se näytti parhaat puolensa. Nämä ovat ominaisuuksia, jotka siirtyvät toivottavasti myös jälkeläisiin.”

🎙️ Emilia (hoitaja / ohjastaja)

– Millainen hevonen oli arjessa ja hoidossa?
”Arjessa kiltti ja helppo, vaikka oli hieman arka. Rutiinit olivat sille tärkeitä ja niiden ansiosta hevonen oli rauhallinen ja hyvinvoiva.”

– Mitä haluat nostaa esiin nyt siitokseen siirtyessä?
”Terveys ja hyvä rakenne. Hevonen pysyi koko uransa terveenä eikä vaatinut mitään erityistoimenpiteitä. Hyväravisuus näkyi jo arjessa, ja se tekee siitä todella kiinnostavan siitoshevosen.”

K. Zarvaahde on siirtynyt siitokseen.

 K. Zarvaahde on esimerkki rehellisestä kilpakumppanista, joka teki uransa aikana aina parhaansa olosuhteista riippumatta. Sen uraa sävyttivät ajoittaiset jalkavaivat, jotka vaativat tarkkaa valmennusta ja harkittua kilpailuttamista, mutta hevonen vastasi haasteisiin poikkeuksellisen hyvällä luonteella ja työmotivaatiolla.

Luonteeltaan hevonen on erittäin kiltti, rauhallinen ja helposti käsiteltävä. Se on ollut miellyttävä niin ajettavana kuin hoidettavana, ja sen yhteistyöhaluinen olemus on tehnyt siitä luotettavan kumppanin koko taustatiimille. Kilpailutilanteissa hevonen ei nojannut raakaan lähtönopeuteen, vaan sen vahvuudet löytyivät kestävyydestä, tasaisuudesta ja sitkeydestä – ominaisuuksista, joilla se pystyi menestymään useissa lähdöissä uransa varrella.

Jani (ohjastaja–valmentaja)

“Jalkavaivat kulkivat tämän hevosen mukana oikeastaan koko uran ajan, ja se vaikutti paljon siihen, miten pystyttiin kilpailemaan. Silti hevonen oli poikkeuksellisen kiltti ja teki aina sen, mitä pyydettiin. Se ei ollut mikään raaka nopeuslahjakkuus, mutta kestävyys ja yritteliäisyys olivat sen vahvuuksia. Kun kaikki palaset osuivat kohdalleen, se pystyi kyllä voittamaan lähtöjä. Nyt siirtyminen siitokseen tuntuu oikealta ratkaisulta – uskon, että se periyttää ennen kaikkea hyvää luonnetta ja käyttövarmuutta.”

Kari (ohjastaja)

“Tämä oli kuskin näkökulmasta todella miellyttävä hevonen ajaa. Kiltti, varma ja aina mukana tehtävässä. Tiesi jo valmiiksi, ettei sillä kannattanut lähteä revittelemään alkumatkasta, vaan ajaa tasaisesti ja luottaa kestävyyteen. Jalkavaivat asettivat omat rajansa, mutta hevonen ei koskaan jättänyt hommaa kesken. On hienoa nähdä, että ura jatkuu nyt siitoksessa.”

Emilia (ohjastaja / hoitaja)

“Hoitajana tämä oli ihan unelmahevonen. Todella rauhallinen ja yhteistyöhaluinen, mikä on iso asia, kun jalkojen kanssa on ollut jatkuvasti tarkkaa seurantaa. Se tuntui aina ymmärtävän tilanteen ja luottavan ihmisiin. Kilpailuissa se antoi aina kaikkensa, vaikkei ollutkaan se kaikkein nopein. Siirtyminen siitokseen tuntuu ansaitulta – tämä hevonen jättää varmasti jälkensä myös radan ulkopuolella.”

K. Taistelu-Wilma on kuollut

 K. Taistelu-Wilma

K. Taistelu-Wilma ehti urallaan runsaaseen määrään startteja erilaisissa lähdöissä. Sen ura oli kaikkea muuta kuin helppo: jalkavaivat ja haastava ravi rajoittivat tekemistä, mutta hevonen osoitti kerta toisensa jälkeen poikkeuksellista sitkeyttä ja kestävyyttä.

Vaikka nopeus ei ollut sen vahvin ominaisuus, K. Taistelu-Wilma jaksoi kilpailla ja yrittää tilanteissa, joissa moni olisi jäänyt sivuun. Herkkäluonteisena se vaati ympärilleen kärsivällisen ja osaavan tiimin, ja parhaimmillaan se palkitsi työn mieleenpainuvilla suorituksilla eri ikäkausina.

K. Taistelu-Wilma muistetaan hevosena, joka ei koskaan antanut periksi – todellisena taistelijana, jonka arvo mitattiin enemmän tahdossa kuin tulosrivillä.

Jani – ohjastaja ja valmentaja (haastattelussa)

“Tämän hevosen kanssa mikään ei tullut ilmaiseksi. Jalkavaivat olivat mukana lähes koko uran ajan, ja se vaikutti kaikkeen – treeniin, starttien määrään ja siihen, miten lähdöt pystyttiin ajamaan. Ravi ei ollut hyvää, ja se toi omat haasteensa varsinkin kovimmissa kilpailuissa. Silti hevonen oli äärimmäisen sitkeä. Se ei ollut nopein, mutta se jaksoi mennä ja taistella, kun moni muu olisi jo luovuttanut.

Valmentajana opin kuuntelemaan hevosta todella tarkasti. Se oli herkkä, välillä liiankin herkkä, ja pienetkin asiat vaikuttivat suorituksiin. Parhaimmillaan, kun kaikki palaset olivat hetken kohdallaan, se pystyi venymään hienoihin suorituksiin. Olen ylpeä siitä, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta se teki pitkän uran ja antoi meille monta hetkeä, joita muistelen lämmöllä.”

Kari – ohjastaja (haastattelussa)

“Hevonen ei ollut helpoimmasta päästä, sen kyllä huomasi heti. Ravi oli huonoa ja jalkavaivat rajoittivat tekemistä, mutta samalla siinä oli jotain todella sitkeää. Se ei ollut mikään starttiraketti, mutta jos sai rytmin päälle, se jaksoi mennä pitkään ja rehellisesti.

Hevonen oli myös herkkä luonteeltaan, ja sen kanssa piti ajaa pehmeästi ja rauhallisesti. Kun sen luottamuksen sai, se teki kyllä sen minkä pystyi. Tällaiset hevoset eivät aina loista tilastoissa, mutta ne opettavat ohjastajalle paljon ja jäävät mieleen omalla tavallaan.”

Emilia – ohjastaja (haastattelussa)

“Tämä hevonen vaati ymmärrystä. Se oli herkkä ja aisti pienetkin muutokset, ja jos jokin ei tuntunut siltä kuin piti, se näkyi heti. Ravi oli huonoa, eikä se ollut nopeimpia hevosia, mutta siinä oli vahva kestävyys. Se jaksoi yrittää, vaikka olisi ollut helpompi vain luovuttaa.

Moni startti ei näyttänyt tulosrivillä hyvältä, mutta suorituksissa oli silti paljon yritystä ja tahtoa. Hevonen opetti kärsivällisyyttä ja sen, että kaikki hevoset eivät ole samanlaisia. Olen kiitollinen, että sain ajaa sitä ja olla osa sen tarinaa.”

Valmentaja Janin kommentit hevosenhoitaja Wilmasta

“Wilman merkitystä tämän hevosen uralle on vaikea liioitella. Kun hevosella oli jalkavaivoja ja ravi ei ollut hyvää, arjen työ korostui valtavasti. Wilma tunsi hevosen pienimmätkin muutokset – askel, ilme tai käytös kertoi hänelle heti, jos kaikki ei ollut kunnossa.

Hevonen oli herkkä, ja Wilma osasi kohdata sen juuri oikein. Hän ei kiirehtinyt eikä pakottanut, vaan rakensi luottamusta päivä päivältä. Moni startti ja treenijakso olisi jäänyt ajamatta ilman Wilman tarkkaa ja sitoutunutta hoitoa. Kun hevonen pääsi radalle asti, se oli usein pitkälti Wilman työn tulosta.

Valmentajana tiesin, että hevonen oli hyvissä käsissä. Se toi turvaa myös minulle. Wilma ei ollut vain hoitaja, vaan tärkeä osa hevosen tiimiä ja koko sen uraa.”

Wilma – hevosenhoitaja (haastattelussa)

“Tämä hevonen opetti minulle enemmän kuin osasin odottaa. Se oli herkkä ja välillä todella vaativa, ja jalkavaivat olivat aina mielessä. Jokainen päivä alkoi sillä, että kuuntelin hevosta – miten se astui, miten se liikkui, millä mielellä se oli. Pienetkin muutokset merkitsivät paljon.

Vaikka ravi oli heikko ja ura ei ollut helppo, hevonen oli uskomattoman sitkeä. Se jaksoi yrittää, vaikka keholla oli omat rajansa. Parasta oli ne päivät, kun hevonen tuntui hyvältä ja tiesi, että kaikki työ oli osunut oikeaan.

Meillä oli oma yhteys. Se luotti minuun, ja minä tein kaikkeni sen eteen. Kun katson taaksepäin, en muistele niinkään tuloksia vaan arkea – hiljaisia aamuja, pieniä edistysaskelia ja sitä tunnetta, että hevonen yritti parhaansa.