K. Dark Verdict on kuollut

 Tapaturman seurauksena hevonen Dark Verdict jouduttiin lopettamaan. Hevonen muistetaan tallipiirissä persoonallisena ja omapäisenä tapauksena, joka kuitenkin liikkui ravilla poikkeuksellisen hyvin. Pyysimme muutaman kommentin sen taustajoukoilta.

Ohjastaja ja valmentaja Jani

"Dark Verdict oli kyllä sellainen persoona, ettei ihan joka päivä tule vastaan. Se oli omapäinen ja teki asiat usein vähän omalla tavallaan. Sanotaan suoraan, ettei se ehkä lahjoiltaan ollut mikään ihmehevonen, mutta yksi asia sillä oli todella kunnossa – ravi oli todella hyvä."

"Sillä oli tosi puhdas ja tasainen askel. Vaikka vauhdit eivät aina riittäneet kärkeen, niin ravin puolesta se oli kyllä ilo ohjastaa. Se meni nätisti ravilla ja teki radalla sen minkä pystyi. Sellaiset hevoset jäävät kyllä mieleen."

"Tallissa se oli välillä vähän jääräpäinen, mutta samalla myös rehellinen. Kun sen kanssa oppi toimimaan, niin arki sujui hyvin. Tällaiset tilanteet ovat aina raskaita, mutta Dark Verdict ehti kuitenkin tuoda meille monia kokemuksia raviradoilta."

Hoitaja ja ohjastaja Jorma

"Dark Verdict oli kyllä oman tiensä kulkija. Se oli aika omapäinen ja välillä sai vähän neuvotella sen kanssa, miten asiat tehdään. Mutta sellainen se oli luonteeltaan."

"Se mikä siinä oli hienoa, oli ravi. Se liikkui todella nätisti ja puhtaasti. Hoitajana sitä arvostaa, kun hevonen menee ravilla niin vaivattomasti."

"Tallissa se oli kuitenkin tuttu ja turvallinen persoona. Vaikka se ei ehkä ollut mikään tähtihevonen, niin jokainen hevonen jättää oman jälkensä. Villit oli meille juuri sellainen – omanlainen hevonen, joka muistetaan pitkään."

K. Legend Of The Eyes on kuollut

 Hevosen lähimmät ihmiset kertoo hevosesta lähemmin. 

Valmentaja Jani:
“Se oli kyllä hevonen, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Luonteeltaan se oli todella kovapäinen ja välillä hyvinkin tottelematon, eikä sen kanssa päässyt helpolla. Toisaalta siinä oli valtava määrä nopeutta ja herkkyyttä – kun kaikki osui kohdalleen, se lähti matkaan kuin tykin suusta. Kestävyys ei ollut sen vahvin puoli, mutta lyhyissä pätkissä se pystyi näyttämään todella hyvää vauhtia. Sen kanssa sai tehdä paljon töitä, mutta samalla se opetti myös paljon. Tällaiset persoonalliset hevoset jäävät aina mieleen.”

Ohjastaja ja hoitaja Emilia:
“Se oli aika haastava hoidettava ja ajettava, siitä ei pääse mihinkään. Välillä se oli todella kovapäinen ja saattoi tehdä asiat täysin omalla tavallaan. Samalla se oli kuitenkin hyvin herkkä hevonen – jos sen kanssa toimi oikein, se reagoi heti. Nopeutta siinä oli todella paljon, ja parhaimmillaan se tuntui radalla tosi hienolta. Se ei ollut mikään kaikkein kestävin hevonen, mutta sillä oli oma vahva luonteensa. Vaikka se välillä koetteli kärsivällisyyttä, siitä tuli silti tärkeä hevonen ja sen kanssa ehti kokea paljon.”

Kauhunkosketus siitokseen

 Kauhunkosketus siirtyy siitokseen. Sen tärkeimmät ihmiset kertoo nyt hevosesta. 

Ohjastaja–valmentaja Jani

Miltä tuntuu päättää kilpaura tähän?
– Kyllähän tämä haikealta tuntuu. Hevonen on ollut meille iso projekti ja samalla valtava persoona. Tiesimme koko ajan, että kapasiteetti riittää todella kovalle tasolle. Sillä oli poikkeuksellisen lennokas ja puhdas ravi – sellaista ei joka päivä pääse ajamaan.

Millainen hevonen se oli arjessa?
– Temperamenttia riitti. Se oli arka ja reagoi herkästi kaikkeen uuteen. Joskus piti käyttää enemmän aikaa henkiseen puoleen kuin fyysiseen. Mutta kun sen luottamuksen voitti, se antoi kyllä kaikkensa.

Jalka- ja selkävaivat vaikuttivat uraan?
– Vaikuttivat paljonkin. Nopeus oli sen suurin ase, mutta kestävyys ei ollut samalla tasolla, ja kun siihen yhdistyi jalka- ja selkäongelmia, niin emme halunneet riskeerata liikaa. Se oli parhaimmillaan terävissä sprinteissä, kun sai tulla omaa vauhtiaan. Nyt siitokseen siirtyminen on hevoselle oikea ratkaisu.

---

Ohjastaja Kari

Millainen ajettava hevonen se oli kilpailutilanteessa?
– Se oli todella nopea startista. Kun ravi pysyi kasassa, niin se lähti kuin tykinkuula. Sellainen luonnonlahjakkuus nopeudessa. Mutta samalla se oli herkkä – jos tuli häiriöitä tai selkä vähän jumitti, niin suoritus kärsi heti.

Mikä jäi parhaiten mieleen?
– Ne hetket, kun kaikki loksahti kohdalleen. Silloin tiesi jo ensimmäisissä askeleissa, että nyt mennään kovaa. Se ei ehkä ollut maraton-tyyppi, mutta mailin matkalla se pystyi tekemään ratkaisuja hetkessä.

Mitä odotat siitosuralta?
– Toivon, että se periyttää sen ravin ja nopeuden. Jos jälkeläiset saavat sen liikkeen ja hieman enemmän kestävyyttä, niin niistä voi tulla todella mielenkiintoisia.

---

Hoitaja–ohjastaja Emilia

Olet ollut hevosen kanssa arjessa eniten. Millainen se oli tallissa?
– Se oli arka, mutta samalla äärimmäisen viisas. Kaikki piti tehdä rauhassa ja samalla tavalla joka päivä. Jos rutiini muuttui, se huomasi sen heti. Mutta kun sen kanssa työskenteli kärsivällisesti, siitä tuli todella läheinen.

Miten vaivat näkyivät arjessa?
– Selkä reagoi helposti, ja jalat piti hoitaa huolella. Huolto oli jatkuvaa: kylmäykset, hieronnat, tarkka seuranta. Se ei koskaan ollut ”helppo projekti”, mutta se opetti meille paljon.

Millaisin mielin siitokseen?
– Hyvin mielin. Se on ansainnut nyt rauhallisemman vaiheen. Uskon, että sen herkkyys ja nopeus voivat siirtyä jälkeläisille hyvällä tavalla. Se ei ehkä ollut kestävin kilparatsu, mutta lahjakkuutta sillä oli valtavasti.

Devil´s Glory siirtyy siitokseen

 Hevosen lähimmät ihmiset kertoo hevosesta. 

 Ohjastaja–valmentaja Jani

"Tämä hevonen on ollut meille tunteita herättävä tapaus alusta asti. Se oli äärimmäisen herkkä ja vaati käsittelijältä rauhallisuutta sekä tarkkaa pelisilmää. Jalkavaivat varjostivat uraa, ja niitä jouduttiin hoitamaan paljon. Se vaikutti myös siihen, ettei hevonen koskaan päässyt näyttämään ihan kaikkea kapasiteettiaan radalla."

"Ravi ei ollut sille aina helppo – välillä askel hajosi pienestäkin, ja balanssin kanssa haettiin pitkään oikeaa ratkaisua. Mutta silloin kun kaikki loksahti kohdalleen, se pystyi todella hyviin suorituksiin. Luonteeltaan se oli kiltti, mutta samalla hyvin reaktiivinen. Sellainen hevonen opettaa paljon."

"Uskon, että siitoksessa sen herkkyys ja kilpailupää voivat periytyä oikeanlaiselle tammalle hyvinkin positiivisina ominaisuuksina. Toivon ennen kaikkea, että se saa nyt rauhallisemman arjen ja pysyy terveenä."

 Ohjastaja–valmentaja Jani

"Tämä hevonen on ollut meille tunteita herättävä tapaus alusta asti. Se oli äärimmäisen herkkä ja vaati käsittelijältä rauhallisuutta sekä tarkkaa pelisilmää. Jalkavaivat varjostivat uraa, ja niitä jouduttiin hoitamaan paljon. Se vaikutti myös siihen, ettei hevonen koskaan päässyt näyttämään ihan kaikkea kapasiteettiaan radalla."

"Ravi ei ollut sille aina helppo – välillä askel hajosi pienestäkin, ja balanssin kanssa haettiin pitkään oikeaa ratkaisua. Mutta silloin kun kaikki loksahti kohdalleen, se pystyi todella hyviin suorituksiin. Luonteeltaan se oli kiltti, mutta samalla hyvin reaktiivinen. Sellainen hevonen opettaa paljon."

"Uskon, että siitoksessa sen herkkyys ja kilpailupää voivat periytyä oikeanlaiselle tammalle hyvinkin positiivisina ominaisuuksina. Toivon ennen kaikkea, että se saa nyt rauhallisemman arjen ja pysyy terveenä."

🎤 Ohjastaja–hoitaja Emilia

"Minulle se oli ennen kaikkea herkkä sielu. Tallissa se oli kiltti ja läheisyyttä hakeva, mutta samalla sellainen, joka vaistosi pienetkin muutokset ympäristössä. Jalkojen kanssa saatiin olla tarkkoja, ja palautumiseen piti panostaa paljon."

"Se ei ollut helpoin ravuri – joskus ravi oli haparoivaa ja piti miettiä kengitystä ja varusteita tarkasti. Mutta kun se oli hyvä, se liikkui kevyesti ja hienolla ilmeellä. Silloin näki, millainen potentiaali siellä oli."

"Siitokseen siirtyminen tuntuu oikealta ratkaisulta. Se on ansainnut rauhallisemman elämän. Uskon, että sen herkkyys ja hieno luonne voivat tuoda jälkeläisiin paljon hyvää."

K. Dreambeat siirtyy siitokseen

 K. Dreambeat on siirtynyt siitoksen. Hevosen lähimmät ihmiset muistelee häntä seuraavasti. 

🎤 Ohjastaja–valmentaja Jani

– Miltä tuntuu päättää tämän hevosen kilpailu-ura?

Kyllähän tässä on haikea olo. Tämä ei ollut meille mikään “helppo projekti”. Selkävaivat kulkivat mukana lähes koko uran ajan, ja välillä mentiin päivä kerrallaan. Oli jaksoja, jolloin mietittiin, nähdäänkö sitä enää radalla.

– Millainen hevonen se oli luonteeltaan?

Arka ja omapäinen. Se vaati luottamusta ja rauhaa. Kaikki piti tehdä sen ehdoilla – jos kiirehti tai vaati liikaa, se meni kuoreensa. Mutta kun sen luottamuksen sai, sieltä löytyi valtava kilpailuhalu.

– Entä sen parhaat ominaisuudet?

Ravi oli luonnostaan todella hyvä. Se liikkui puhtaasti ja kevyesti, ja nopeutta löytyi terävästi. Lisäksi se oli yllättävän kestävä – vaikka selkä rajoitti treeniä, kilpailuissa se jaksoi puristaa maaliin asti. Se oli sen vahvuus.

– Mitä odotat siitosuralta?

Uskon, että sen hyvä ravi ja nopeus periytyvät. Ja ehkä myös se periksiantamattomuus. Toivon ennen kaikkea, että se saa nyt kivuttoman ja rauhallisen elämän uuden tehtävän parissa.

🎤 Hoitaja–ohjastaja Kari

– Sinä olit hevosen arjessa lähellä. Millainen se oli tallissa?

Se oli todella herkkä. Uudet tilanteet jännittivät, ja joskus se saattoi säikähtää pienestäkin. Mutta kun sen kanssa toimi rauhallisesti, se oli kiltti ja yhteistyöhaluinen. Se oli sellainen hevonen, jonka kanssa piti olla läsnä.

– Selkävaivat vaikuttivat varmasti arkeen?

Kyllä. Huolto oli iso osa kokonaisuutta. Venyteltiin, hoidettiin ja kuunneltiin hevosta tarkasti. Jos se kertoi, ettei tänään ole hyvä päivä, silloin ei menty väkisin. Se opetti kärsivällisyyttä meille kaikille.

– Millainen se oli radalla?

Nopea. Kun se sai rytmistä kiinni, sen ravi oli ilo katsella ja ajaa. Ja vaikka se oli arka, kilpailutilanteessa siltä löytyi rohkeutta. Se ei luovuttanut helposti.

– Mitä jäät eniten kaipaamaan?

Sitä tunnetta, kun se lähti liikkeelle ja tiesi, että nyt mennään kovaa. Se oli erityinen hevonen.

🎤 Ohjastaja Emilia

– Millainen kokemus oli ajaa tätä hevosta?

Se oli herkkä käsille ja vaati tasaisen, pehmeän ajon. Siltä ei voinut pyytää äkkinäisiä ratkaisuja. Mutta kun kaiken sai osumaan kohdalleen, se vastasi upeasti.

– Miten kuvailisit sen kapasiteettia?

Sillä oli luonnostaan hyvä ravi ja erinomainen askelpituus. Nopeus tuli helposti, eikä se hyytynyt pitkälläkään matkalla. Se oli sekä nopea että kestävä – harvinainen yhdistelmä.

– Mitä ajattelet sen siirtymisestä siitokseen?

Se tuntuu oikealta ratkaisulta. Kun taustalla on selkävaivoja, on hienoa, että ura päättyy ehjänä ja arvokkaana. Toivon, että sen varsoissa näkyy se sama liikkeen laatu ja kilpailupää.

K. Alisome siirtyy siitokseen

 

🐎 Jäähyväispuhe – Kiitos mestarille

Hyvät raviystävät, talliväki, yhteistyökumppanit ja kaikki tämän hevosen matkaa seuranneet,

Tänään emme sano hyvästi – vaan kiitos.

Tämä hevonen ei ehkä ollut täydellinen. Sen ravi ei aina ollut oppikirjasta. Välillä askel hajosi juuri ratkaisevalla hetkellä, ja joskus jäimme miettimään, mitä kaikkea olisi voinut olla. Mutta yksi asia oli aina varmaa: sydän oli suurempi kuin yksikään tekninen puute.

Se oli todella kiltti. Sellainen hevonen, jonka kanssa päivä alkoi ja päättyi rauhallisesti. Se seisoi käytävällä kärsivällisesti, matkusti ongelmitta ja katsoi ihmistä silmiin tavalla, joka muistutti, miksi tätä työtä tehdään.

Se oli myös poikkeuksellisen kestävä. Startti toisensa jälkeen – ilman terveysmurheita. Ei taukoja, ei selittelyjä. Se tuli radalle valmiina tekemään työnsä. Ja se teki sen aina rehellisesti.

Ja kun vauhti löytyi – se oli nopea. Sellainen nopeus, joka sytyttää yleisön ja saa ohjastajan tuntemaan, että nyt mennään. Se ei koskaan säästellyt itseään. Se antoi kaiken, joka kerta.

Tänään tämä luku päättyy kilparadoilla, mutta uusi alkaa siitospuolella. Me uskomme, että sen luonne, kestävyys ja taistelutahto siirtyvät eteenpäin. Ne ovat ominaisuuksia, joita ei voi opettaa – ne syntyvät sydämestä.

Kiitos omistajille luottamuksesta.
Kiitos hoitajille arjesta ja huolenpidosta.
Kiitos ohjastajille, jotka tunsivat sen voiman käsissään.
Ja kiitos yleisölle, joka eli mukana jokaisessa kirissä.

Tämä hevonen ei ollut vain kilpailija.
Se oli tallin sydän.

On aika siirtyä ansaituille uusille tehtäville.

Kiitos matkasta – ja onnea uudelle uralle. ❤️🐎

🎤 Valmentaja–ohjastaja Jani

Toimittaja: Nyt on pitkän uran jälkeen aika siirtyä siitokseen. Millaisin mielin luovut kilparadoilta?

Jani:
"Totta kai haikein mielin. Tämä hevonen on ollut meille iso osa arkea ja tallin kivijalka useamman kauden ajan. Se mikä tekee siitä erityisen, on sen uskomaton kestävyys. Se pystyi tekemään kovia starttiputkia ilman pienintäkään terveysmurhetta. Ei jalkaongelmia, ei hengitystievaivoja – se oli käytännössä aina valmis kilpailemaan."

Toimittaja: Mitkä ominaisuudet siirtyvät toivottavasti perintönä eteenpäin?

Jani:
"Ehdottomasti luonne ja kestävyys. Se oli todella kiltti käsitellä – sellainen hevonen, jonka pystyi antamaan vaikka nuoremmankin hoitajan käsiin ilman huolta. Lisäksi sillä oli luonnostaan valtava moottori ja nopeus. Jos se saa jälkeläisilleen saman kestävyyden ja perusluonteen, ollaan jo pitkällä."

---

🎤 Hoitaja–ohjastaja Emilia

Toimittaja: Sinä olet ollut hevosen arjessa eniten mukana. Millainen persoona se oli?

Emilia:
"Se oli ihan sydänhevonen. Todella kiltti ja ihmisrakas. Se nautti huomiosta ja oli aina korvat hörössä vastassa. Tallissa ei koskaan tarvinnut jännittää – se seisoi rauhassa, matkusti hyvin ja käyttäytyi esimerkillisesti."

Toimittaja: Entä kilparadoilla?

Emilia:
"Se oli äärimmäisen nopea ja sitkeä. Se pystyi tekemään pitkän kirin ja vielä vastaamaan haastoon. Ainoa heikkous oli ravi – se ei ollut teknisesti paras mahdollinen. Välillä askel hajosi paineen alla, ja se söi varmasti joitakin vielä suurempia onnistumisia. Mutta sydän ja yritys olivat aina täyttä kymppiä."

Toimittaja: Mitä jäät eniten kaipaamaan?

Emilia:
"Sitä tunnetta, kun tiesi että hevonen antaa aina kaikkensa. Ja niitä aamuja, kun se tökkäsi turpansa syliin."

---

🎤 Ohjastaja Kari

Toimittaja: Millainen hevonen se oli ajaa kilpaa?

Kari:
"Se oli rehellinen kilpakumppani. Kun sille antoi merkin, se vastasi. Se ei koskaan luovuttanut. Vaikka ravi ei ollut sen vahvin puoli, se korvasi sen valtavalla tahdolla ja nopeudella. Kun se pääsi rytmiin, vauhti oli kova."

Toimittaja: Miten kuvailisit sen kestävyyttä?

Kari:
"Poikkeuksellinen. Se pystyi tekemään töitä startista toiseen ilman notkahduksia. Sellaisia hevosia ei tule joka päivä vastaan. Se oli fyysisesti vahva ja henkisesti vielä vahvempi."

Toimittaja: Mitä toivot siitosuralta?

Kari:
"Toivon, että sen jälkeläiset perivät sen luonteen ja moottorin. Raviominaisuuteen voi yhdistää sopivan tamman kautta parannusta, mutta sydäntä ja kestävyyttä ei voi opettaa – ne tulevat sisältä. Sitä tällä hevosella oli."

K. Glorious Knight siirtyy siitokseen

 

🎙️ Ohjastaja–valmentaja Jani

Toimittaja: Millainen hevonen tämä oli uransa aikana?

Jani:
”Se oli koko uransa ajan perusterve, mutta samalla aika arka ja herkkä reagoimaan ympäristöön. Sellaisten hevosten kanssa pitää olla tarkkana, että arki pysyy rutiininomaisena. Temperamenttia löytyi, mutta se oli enemmän sellaista kilpailuviettiä kuin hankaluutta.”

Toimittaja: Miten kuvailisit sen kilpailuominaisuuksia?

Jani:
”Se oli luonnostaan todella hyväravinen. Askellus oli puhdas ja tehokas, eikä sitä tarvinnut liikaa pidätellä. Nopeutta löytyi lähtöihin ja tarvittaessa kiriin, mutta ehkä suurin vahvuus oli kestävyys. Se jaksoi tehdä töitä maaliin asti, eikä luovuttanut helposti. Sellainen hevonen antaa ohjastajalle paljon luottamusta.”

Toimittaja: Mikä jäi erityisesti mieleen?

Jani:
”Sen kilpailuhenki. Vaikka se oli herkkä, radalla se keskittyi tekemiseen. Se oli hieno yhdistelmä nopeutta ja sitkeyttä.”

---

🎙️ Ohjastaja Kari

Toimittaja: Miltä hevonen tuntui ajaa?

Kari:
”Se oli todella miellyttävä silloin kun kaikki oli balanssissa. Arkuus näkyi välillä esimerkiksi uusissa paikoissa, mutta kun se rentoutui, se ravasi todella puhtaasti. Ohjastajana tiesi, että jos pääsee hyvään selkään tai saa tasaisen juoksun, niin kyllä se tulee loppuun asti.”

Toimittaja: Entä sen vahvuudet?

Kari:
”Nopeus oli selkeä vahvuus. Se reagoi herkästi käskyihin ja lähti terävästi. Mutta ei se ollut pelkkä sprinteri – se kesti tehdä pitkää kiriäkin. Sellaista yhdistelmää ei ole jokaisella.”

Toimittaja: Millainen luonne sillä oli tallissa?

Kari:
”Temperamenttia oli, mutta ei pahalla tavalla. Se oli enemmän sellainen tarkka ja vähän varautunut persoona.”

---

🎙️ Ohjastaja–hoitaja Emilia

Toimittaja: Sinä näit hevosen arjessa läheltä. Millainen se oli?

Emilia:
”Se oli todella herkkä hevonen. Arkuus näkyi etenkin uusissa tilanteissa, mutta kun sen luottamuksen voitti, se oli tosi hieno käsitellä. Se tarvitsi rauhallisen ympäristön ja selkeät rutiinit.”

Toimittaja: Miten kuvailisit sen fyysisiä ominaisuuksia?

Emilia:
”Se oli koko uransa ajan terve, mikä on iso asia. Hyväravisuus teki siitä helpon huoltaa, koska askellus pysyi tasaisena. Se oli nopea ja samalla kestävä – sellainen yhdistelmä, joka antaa mahdollisuuden pärjätä monenlaisissa lähdöissä.”

Toimittaja: Mitä jäät eniten kaipaamaan?

Emilia:
”Sen persoonaa. Se oli temperamenttinen, mutta samalla älykäs ja tarkka. Sellaiset hevoset jäävät mieleen.”